torstai 23. lokakuuta 2008

Herran Pyhää Ehtoollista.

Hieman liioitellen, joka hurskaan pikkupiirin kokouksiin tungetaan nykyisin ehtoollisen vietto. Ainakin jos on kyseessä joku hiemankaan merkittävämpi kirkkovuoden aika eli vaikkapa pääsiäinen tai joulu. Silloin saa suntio laittaa kirkkoon viinit ja kipot ja öylätit valmiiksi vähän väliä. Milloin on eläkeläisten piirin kokoontuminen tai mikä lie muu porukka.

Jostain tuo on vuosien saatossa tullut. Aikanaan osa jumalanpalveluksista oli ihan tavallisia ilman ehtoollisia. Nykyisin jumalanpalvelus on messu ja messussa on aina ehtoollinen. Harvemmin selviää ilman. Luultavasti pitkäperjantai on ainut varma.

Eikö nykyinen koko ajan tehtävä käytäntö syö arvoa tilanteelta? Siinä kun nautitaan kertoman mukaan "Jeesuksen verta ja ruumista meidän edestämme annettuna". Liian usein ainakin syntisen suntion mielestä. Hän kun joutuu koko kattauksen ja tiskit hoitamaan. Muu jengi sitten ottaa hurmoksella vastaan saamansa tarjoilun.

2 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Hitsiläinen, täähän vaikuttaa hauskalta sanailulta :D Jatka toki kirjoittelua, näkökulmasi on mielenkiintoinen ja havaintosi osuvia. Jään mielenkiinnolla seurailemaan ^^

Anonyymi kirjoitti...

Miten on, saatko juoda ne pohjat vai et? Tämähän on hyvin tärkeää työviihtyvyyden kannalta. t. Make