maanantai 28. syyskuuta 2009

E V V K

Kai vanhasta perinteestä monet seurakunnan muut työntekijät olettavat että suntiot ja vahtimestarit ovat aina tavoitettavissa. Oli sitten enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa. Yleensä jotakin sellaista minkä ehtisi hyvin seuraavana päivänä.

Mutta meillä on määritellyt työajat ja vapaapäivät. Meitä ei useimmiten voisi vähempää kiinnostaa heidän huolensa jos meille soitetaan vapaa-aikana työnumeroihin ja jätetään vastaajaan viestejä. Eihän niitä edes kuunnella kuin vasta työpäivänä työaikana.

Ovelimmat sitten soittavat oudosta numerosta siviilinumeroihimme. Aina ei tajua olla vastaamatta. Pitää sitten yrittää kohteliaasti kertoa mikä on pelin henki.

Virka-asiat virka-aikana. Kiitos.

3 kommenttia:

M.Mori kirjoitti...

Sitä tämä epäsäännöllinen työaika teettää. Kaikki eivät hoksaa, että ilta- ja viikonlopputyöläinen on vapaalla ns. virka-aikana. Minun ei onneksi oleteta vastaavan puhelimeen vapaa-ajallani.

Anonyymi kirjoitti...

Just joo, samaa mieltä. Näinä ankeina tai muuten mukavina aikoina riittää se, että tekee päivätyönstä työajasta riippumatta kohtuullisesti ja vapaa on sitten vapaata. Minulla on pari naapuria tullut vapaalla soittelemaan ovikelloa ja asiantuntijaneuvoja pyytämään: mie ole jo niin kystä palkkatyöhön ja nipin napin jaksan siellä vielä viimeiset vuodet ennen mahdollista eläkkeellspääsyä toheltaa, että osaan jo kovitovellani sanoa että olen vapaalla enkä halua kuulla työasioista yhtään mitään ja että virastossa on kyllä parastakin aikaan työssä henkilöitä joitten puoleen voi kääntyä. Ei auta edes se, että "mutta kun mie aattelin että näin on helpompaa"...niinhän se on kysyjälle mutta ei mulle joka rimpuilen työssä jaksamisen kanssa. ja siten ovi naks lukkoon nenän edestä. Pidetään ehkä ikävävnä ihmisenä meikäläistä mutta kukaan ei ole tullut toistamiseen kokeilemaan miten virantoimitus sujuu vuosilomalla tai illalla vapaalla: ) Tämmöisiä kirjoittu blogeilija Puutarhurin tunnustuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Juu puutarhurinhan ei kannata vaikkapa kesäaikaa omilla kyliilä kaupassa käydä saati ihan torille lähteä kun joku muori on aina hihassa kiinni. Puu on väärässä paikassa tai saattaapi väärän värinen beguunia tullut isännän haudalle istutettua. Meneppä siinä sitten makkarapaketti kourassa sanoon että isäntää tuskin kiinnosti elävien kirjoissa yhdenkään beguunia väri saati sitten kuolleena. JA ETTÄ MULLA ON VAPAAPÄIVÄ. Eikä siis kiinnosta minuakaan. Lukunsa kyllä on juuri nuo työajattomat jotka eivät pöytää saa siirrettyä yksinään tai edes pienessä porukasssa ilman kiinteistöväkeä. Tykkäävät olla passattavana Miksiköhän niitä kutsutaan hengellisiksi kun ovat välillä kovin hengettömiä tai ainakin voimattomia.t.seurakuntapuutarhuri