Kolehtia,kolehtia, antakaa rahaa, rahaa tänne heti!

Kolehtia kerätessä välillä miettii että pitääkö "joka ikisessä" tapahtumassa olla haavi kädessä kerjäämässä ihmisiltä rahaa. Hihhulikerhon kokoontumisessa ei välttämättä ole hurskaita paikalla tusinaakaan mutta melkein aina pitää haavia kierrättää.

Ainakin syntistä suntiota hävettää olla tämän rahankerjuun välikappale tuollaisissa tapauksissa. Etenkin kun joskus näkee että kaikilla osallistujilla ei olisi varaa ja siten halua antaa vähästään. Mutta eivät voi olla jotain laittamatta. Sekin on nähty että ihminen poistuu tilaisuudesta kun aletaan puhua kolehdin keruusta.

Raamatun tulkintaa.

Nämä ovat kyllä mestareita. Asia kuin asia saadaan käännettyä oman mielen mukaiseksi kun sitä hetki "tulkitaan".

Mikä tahansa raamatun kohta voidaan selittää aina omiin tarpeisiin sopivaksi. Ilmankos edes maailman kristilliset uskontokunnat eivät pääse sopuun asioista kun aina niitä on tulkitsemassa ihmiset. Jumalan pitäisi varmaan hiukan päivittää vanhaa kirjaa tai antaa siihen selvät ohjeet mitä milläkin tänä päivänä tarkoitetaan.

Niin kauan kuin ei ole yhtä ylimaallista Jumalan ilmoittamaa totuutta, jatkuu meno ennallaan. Eli jokainen "keksii itse oman herran, mielessänsä kuvitelman..." Niinpä on erityisesti toisten ihmisten elämää sitten hyvä arvostella. Kuinka joku onkin niin huono kristitty. Tai ei ainakaan usko oikein. Etenkin kun itse on tietysti niinsanottu kunnollinen, lähes valan tehnyt uskovainen. Vaikka sitten ulkokultainen ja kaavoihinsa kangistunut.

Pappi tunsi tuskaa.

Oli aika jolloin ehtoollisia taas vietettiin liki sarjassa. Edellisen messuamisen jäljiltä alttarikaiteen taakse oli tippunut pisaroita ehtoollisviinistä. Pappi sitten avautui syntiselle suntiolle ja pyysi pyyhkimään ne sieltä pois ennen seuraavaa ehtoollisenjakoa. Hänestä tuntui niin pahalta kun olisi pitänyt kävellä Jeesuksen veren päällä. Pakkohan ne pisarat oli pyyhkiä. Minusta lattiasta irtosi ihan vaan viiniä.

Kuka ansaitsee ehtoollisen?

Seurakunnan paimen esitti mielipiteensä. Olisi hyvä jos syntinen suntiokin osallistuisi aina ehtoolliselle kun sitä yhdessä vietetään. Aikani kuuntelin tuota valitusta. Sitten jostain minulle valkeni asiaa käsittelevä raamatun kohta. Kyseessä siis 1. Kor. 11, 27-29.

Kun asiaan taas palattiin niin vedin tuon ässänä hihasta. Mutta eipä kelvannut sekään. Hänen kommenttinsa oli ettei asiaa pidä niin tulkita. -Miten sitten?

Herran Pyhää Ehtoollista.

Hieman liioitellen, joka hurskaan pikkupiirin kokouksiin tungetaan nykyisin ehtoollisen vietto. Ainakin jos on kyseessä joku hiemankaan merkittävämpi kirkkovuoden aika eli vaikkapa pääsiäinen tai joulu. Silloin saa suntio laittaa kirkkoon viinit ja kipot ja öylätit valmiiksi vähän väliä. Milloin on eläkeläisten piirin kokoontuminen tai mikä lie muu porukka.

Jostain tuo on vuosien saatossa tullut. Aikanaan osa jumalanpalveluksista oli ihan tavallisia ilman ehtoollisia. Nykyisin jumalanpalvelus on messu ja messussa on aina ehtoollinen. Harvemmin selviää ilman. Luultavasti pitkäperjantai on ainut varma.

Eikö nykyinen koko ajan tehtävä käytäntö syö arvoa tilanteelta? Siinä kun nautitaan kertoman mukaan "Jeesuksen verta ja ruumista meidän edestämme annettuna". Liian usein ainakin syntisen suntion mielestä. Hän kun joutuu koko kattauksen ja tiskit hoitamaan. Muu jengi sitten ottaa hurmoksella vastaan saamansa tarjoilun.

Kyllä kirkkoherra tietää!

Aikoinaan aloittaessani nämä työt ilmaisi kirkkoherra toiveensa nähdä minua mukana seurakunnan toiminnassa muulloinkin kuin työtehtävissä.

Lisäsi vielä että näitä töitä olisi vaikea tehdä ns. "puolella sydämellä". Liekö väärässä vai ei mutta kolmasosakin on tuntunut riittävän ihan hyvin.

Kyllä Herra pitää omistaan huolen!

Himohihhulin elämä on helppoa. Ei tarvitse huolehtia mistään. Kunhan yrittää elellä parhaansa mukaan niinkuin oma uskonnollisuus määrää. Lopusta huolehtii Herra.

Tapahtuipa elämässä sitten ihan mitä tahansa niin aina se on ollut Herran tahto. Olivat tapahtumat sitten hyviä tai huonoja. Tai huonoja ei tietysti ole olemassakaan koska ikävätkin asiat ovat osa Herran suurta suunnitelmaa juuri kyseisen henkilön kohdalla.

Eräs mielenkiintoinen näkökanta on sekin mikä helposti tulee näiltä ihmisiltä. Eli kaverini oli työttömänä ja hänetkin tunteva hihhuli kysyi minulta että vieläkö tämä kaveri on töitä vailla? Kerroin että onpa hyvinkin. Tähän hihhuli vastasi että jospa XXXXX kävisi kirkossa niin hänkin varmaan saisi nopeammin töitä. Vakavissaan sanoi. -Ei jumalauta...!

Kerroin tietysti kaverilleni. Luulen että hän ei sen kummemmin lisännyt hartaudenharjoitustaan. Sai kuitenkin vähän myöhemmin ihan hyvän työn. Liekö pimeän puolen ansiota sitten.