Jumalan Rauhaa -tms. toivotukset ja kättelyt

Kirkollisten marginaaliryhmien porukoissa on tapana tervehtiä samanhenkisiä kaikenlaisilla omilla, sisäisillä tavoilla.

On otsikon tapa, tai kysellään "mitä Sinun Rauhaasi kuuluu", yms. vastaavia.

Ihan vapaasti vaan omissa porukoissa, mutta niillä saa syntisen suntion kiusaantuneeksi. Siksi kun ei ole oma juttu ja toinen niin vahvasti viestittää jotakin itselleen tärkeää.

Minä lähden asiallisen peruskäytöksen ja -tervehdyksien pohjalta, oli ryhmä mikä tahansa. Siksi että en mitenkään osoita kuuluvani kulloisenkin ryhmän porukoihin, tulisi minulle myös taata perus-asiallisuuden kuori.

Ei voitane ajatella että seurakunta hoitaisi tilaisuuteen vahtimestariksi aina sen sopivimmin suuntautuneen henkilön. Jos sellaista nyt edes olisi työporukassa.

E V V K

Kai vanhasta perinteestä monet seurakunnan muut työntekijät olettavat että suntiot ja vahtimestarit ovat aina tavoitettavissa. Oli sitten enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa. Yleensä jotakin sellaista minkä ehtisi hyvin seuraavana päivänä.

Mutta meillä on määritellyt työajat ja vapaapäivät. Meitä ei useimmiten voisi vähempää kiinnostaa heidän huolensa jos meille soitetaan vapaa-aikana työnumeroihin ja jätetään vastaajaan viestejä. Eihän niitä edes kuunnella kuin vasta työpäivänä työaikana.

Ovelimmat sitten soittavat oudosta numerosta siviilinumeroihimme. Aina ei tajua olla vastaamatta. Pitää sitten yrittää kohteliaasti kertoa mikä on pelin henki.

Virka-asiat virka-aikana. Kiitos.

Ihan rohkeasti sisään vaan!

Vihkimiset, kasteet ja siunaukset on tarkoitettu alkamaan sillä tietyllä kellonlyömällä mikä on seurakuntatoimiston kanssa sovittu. Papeilla, kanttoreilla ja jopa syntisellä suntiolla saattaa olla päivän aikana paljon muitakin työtehtäviä ja ihan eri paikassa.

Siispä seurustelkaa niiden sukulaisten ja ystävien kanssa tilaisuuden jälkeen paremmin. Mutta 5 (mieluummin 10) minuuttia ennen h-hetkeä olisi hyvä jo istua hiljaa siellä kirkon penkissä.

On ällistyttävän tyhmän tuntuista yrittää saada ihmisiä siirtymään ajoissa sisään. Kun mikään ei tunnu vaikuttavan. Ihan suoraan ei viitsisi sanoa että "sisälle siitä, perseet penkkiin ja turvat tukkoon". Sitten lopulta kiirehditään kolinalla ja kopinalla sinne penkkiin. Tilaisuus menettää myös arvokkuuttaan kun hälinä käytävässä jatkuu viime hetkeen eikä rauhoituta ja hiljennytä juhlan arvoa edellyttävästi.

Tämä taitaa olla yksi niitä vuoria joita ei yksi syntinen suntio saa ikinä siirrettyä.

Meinasipa käydä ohraisesti

Työkaveri oli laittanut siunaustilan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Siinä sitten juuri ennen vainajan siunasta sytyttelin kynttilöitä, samalla jotenkin mietitytti että jotain taitaa puuttua.

En sitä heti keksinyt mutta asia jäi kaivamaan. Onneksi palasin aivan hetki ennen ihmisten sisääntuloa ja tein vielä tupla- ja tripla-tsekkaukset. Viimein huomasin että hiekkalaatikko lapioineen puuttui! Siitäpä olisi noloa tullut jos niitä olisi sitten pitänyt raahata kesken siunauksen paikalle...

Kanttori, käsilaukku vai jukeboxi?

Ote Helsingin Sanomista vapun edeltä.

Varmaan perää tutkimuksen tuloksissa. Mutta riippuu seurakunnan perinteestä soittaako kanttori "vain" jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa vai pitääkö palkan eteen tehdä muutakin soittokeikkaa seurakunnan tapahtumissa. Eiköhän se kohtuullisesti odotettuna ole ihan asiallinen vaatimus.

Musiikillinen työnkuva kai myös pitäisi pääosin olla työnantajan määriteltävissä. Eihän kai messuissakaan voi soittaa Nightwishiä vaan on pitäydyttävä totutulla linjalla. Vaikka kuinka tekisi mieli soitella omia suosikkeja vapaammin valiten. Onhan syntisen suntionkin tehtävä just niin kuin viisaat kirkkoisät ovat päättäneet messun ja muiden toimitusten toteutuksesta.

Pitäisikö kanttoreilla olla vapaus määritellä oma roolinsa ettei tunnu käsilaukulta tai pitäisikö olla täysi vapaus omaan musiikilliseen työnkuvaan...?

Tähän sopinee "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Vaikka en itse laula niin suuressa määrin tuon ohjeen mukaan on hommat hoidettava. Jos musiikki-ihmiset haluavat suuren taiteellisen vapauden, on sen sovittava kirkon tapoihin.

Mitä vielä tulee tuohon jukeboxina toimimiseen, niin mitä sitten? Mummopiirit haluavat varmaan veisata aina ne samat virret tms. Se nyt vaan kuuluu työhön. Ihme vikinää.

Lopuksi todettakoon että arvostan kanttoreita ammatillisesta osaamisesta! Mutta heidänkin olisi hyvä muistaa että suntiokaan ei ole automaattinen roudauskone. Se, joka kantaa aina hankaliinkin paikkoihin vaikkapa sen painavan sähköpianon jos vaihtoehto olisi esimerkiksi kevyt kosketinsoitin.

Lisää musiikkia kirkollisesta elämästä...

Juice Leskinen: Ekumeeninen Jenkka

http://www.youtube.com/watch?v=Aw3NS2LzcNA

Vanha muisto ajoilta jolloin Juicea tuli kuunneltua enemmänkin. Ajalta jolloin urasta kirkon palveluksessa ei ollut edes hämärää aavistusta.

Lopussa Pauli Juhani Leskisen mietiskelyä aiheista usko, uskonto ja uskovaisuus. Tai jotain sinne päin.

Esirukous on ratkaisu kaikkeen

Jos naapuri möykkää ja tekee kaikenlaista kiusaa niin esirukousta vaan vetämään hurskaitten kokoontumisessa! Sillä se riivaaja saadaan poistettua ja elo maan päällä mukavammaksi. Omatkin synnit voi sopivin väliajoin rukoilla anteeksi. Ehkä myös tulee taivastie taas silotettua. Mutta missä on sen häirikkönaapurin oikeudet? Jospa hän rukoilee että naapurin tiukkapipo uskovainen vihdoin hellittäisi ja antaisi hänen elää kuten tahtoo...

Myös sairaudet paranevat kun sitä joukolla rukoillaan. Onhan Jeesus tunnettu ihmeparantaja. Alkoholismi ja väkivaltaisuus hoituvat myös. Oikeastaan kaikki mitä maa päällään kantaa on fixattavissa.

Tuloksia vaan on harvemmin todistettavasti näkyvissä. Mutta jospa rukoiltaisiin taas samaa asiaa porukalla, ja vähän enemmän paatoksella. Kyllä se siitä.

Herran lahjoja ilman tapoja

Ok, uskovainen vanhempi haluaa opettaa myös lapsensa kirkossa käyntiin ja seurakunnan toimintaan mukaan...

Silti niillä riiviöillä voisi olla edes vähän kuria ettei riekuttaisi ihan miten sattuu kirkonmenojen aikana. Juostaan pitkin kirkon käytäviä, kiljutaan ja itketään. Tai siirrytään eteiseen jossa kuitenkin taas alkaa juokseminen, ovien paukuttelu, kiljuminen ja itkeminen. Ja kaikki kuuluu edelleen kirkkosaliin ihan samalla tavalla.

Jos lapsi on niin pieni että ei mistään mitä kirkossa tapahtuu, mitään tajua, onko häntä pakko ottaa mukaan? Tai jos tiedetään että häiriötä on luvassa. Jospa kuitenkin ne jopa sadat muut ihmiset haluaisivat osallistua messuun ilman jatkuvaa hälyä jonka Irmapetterit ja Taavi-Annikit aiheuttavat. Usein nämä kiusankappaleet ovat oikein hurskaista perheistä. Kasvatus taitaa noudattaa ohjetta että kyllä Jumala opastaa pientä kulkijaa. Vanhemmat vain katsovat ylpeinä vierestä kun ipanat viilettävät ympäri kirkkoa ja vetävät omaa showtansa. Ilmeet heillä ovat suunnilleen sarjaa "katsokaa kuinka meidän lapset osaavat toteuttaa itseään"! Kieltoja ei juuri näytetä käytettävän. Hui kauheata, lapsihan voisi saada traumoja!

Nyt kuria niille penskoille, hemmetti! Lapset ovat lapsia mutta rajansa kaikella.
Mielestäni tilaisuutta häiritsevät lapset pitäisi viedä pois tilasta, ulos tai riittävän kauas jos sisätiloja on. Jos siinä jää sitten näkemättä vaikka oman serkun vihkiminen niin ei voi mitään. On kunnioitettava tilaisuutta ja sen muita osallistujia.

Voi Herra Isä sentään!

Nyt on kaikki mennyt. Peruskalliomainen kristillinen äänenkannattaja Kotimaa-lehti on myynyt välistään tilan maallisesti kaupallisille tiedotteille...

Eikä mille tahansa mainoksille. Sieltähän löytyy nuoria naisia alusvaatteissa tai uikkareissa. "Pahin" on vaalea kaunotar syntisen vaaleanpunaisissa, osin jopa läpinäkyvissä pitsihepenissä !!!

Poliisi! Palokunta! Arkkipiispa! Paavi! Mr. Obama! Joku!

Auttakaa!

Kyllä tästä saavat vanhoilliset piirit varmasti palkokasvin pyöreitä osia nenään ennennäkemättömällä voimalla.

Mutta Kotimaa-yhtiökin on pärjäämään pyrkivä yritys joka haluaa saada kulunsa maksetuksi. Minä nyt olen tunnetusti syntinen ja minun silmäni vain lepäsivät kummuilla ja kukkuloilla. Luulen sitäpaitsi että useimmat kristityt ja uskovat naiset käyttävät alusvaatteita. Eivätkä ne aina ole mummomallia tai -väriä.

Lisää tällaista!

Isot valmistelut, osallistujia 2 tai 4

Joskus jopa käy sääliksi tilaisuuden järjestäjiä kun nähdään paljon vaivaa ja tehdään valmisteluja isomman porukan mukaan. Ja jurppii kun on pitänyt esimerkiksi roudata älyttömästi tuoleja tilaisuutta varten.

Toisinaan kun käy niin että paikalle saapuu kuulijoita tai osallistujia vierailevan tähden ja seurakunnan oman edustajan lisäksi ehkä vain 2 tai 4. Tai jos esiintymässä on vaikka yksikin kuoro niin voi olla että esiintyjiä on enemmän kuin yleisöä.

Siinä sitten vetäjät urhoollisesti käyvät ohjelman kimppuun. Ei vain taida kummoisia keskusteluja syntyä kuten on mahdollisesti ollut ajatus alustuksen jälkeen...

Seurakunnallista elämää tämäkin. Koskaan ei voi olla varma miten tilaisuus vetää väkeä. Arviot voivat heittää pahasti, myös toisin päin. Aina eivät ole kaikki edes mahtuneet.

Kristillistä lyriikkaa...?

Tai ainakin eräänlainen "todistuspuheenvuoro".
Olen aina pitänyt tästä kappaleesta. Jo ennen seurakunnallista uraani.

http://www.youtube.com/watch?v=hX2MC1ff3mY

Eppu Normaali: Jumalan Poika.

Mielestäni sanoissa on kiteytetty paljon pieneen tilaan.

Messuaminen on ihan turhaa hommaa

Syntisen suntion syntisyys lienee kasvussa...

Nyt tuntuu erittäin vahvasti että seurakunnan päätapahtuma viikoittain, messu kirkossa sunnuntaina, tökkii jo liiankin pahasti.

Onneksi ei sentään tarvitse tehdä joka viikonloppu näitä yleviä tilaisuuksia. Se patsastelu puku päällä, tosiuskovaisten hurskaus ja koko skene on käynyt turhan rasittavaksi.

Suomalaisella sisulla ja rutiinin voimalla ne on vaan jaksettava, nyt ja jatkossa.

Suuria taiteilijoita, silmät kiinni ympäristöltä

Kanttorit, nuo musiikin taitajat!

Niin kauniisti ja taidolla kuin he meitä soitollaan ilahduttavatkin, niin pientä naristavaa on usein heissäkin.

Toisinaan he ovat kuin suuria rokkistaroja jotka saapuvat valmiiksi laitetulle stagelle, vetävät shownsa ja poistuvat kohti seuraavaa keikkaa...

Jotenkin heidän jäljiltään saa varsin usein käydä fiksaamassa paikat kuntoon. Vaikka he saisivat itse laitettua nuottitelineet, siirrettyä pianon, etsittyä itse hukkaamansa koraalikirjat tms. ennen esitystä niin sen jälkeen ne varsin usein jäävätkin sitten suntion korjattaviksi.

Urkuparven valot ovat myös ilmeisen hankalia. Ne on helppo sytyttää mutta niin kovin vaikeat sammuttaa. Ei se mitään, sitä vartenhan on suntio joka kiertää joka paikan ja varmistaa asiat.

Korostan että minulla on aina ollut oikein hyvät välit meidän kanttoreihimme! Tämä täytynee lukea vain taiteellisuuden vaikutukseen pieniin asioihin. Jos urkuparvelta poistuessa päässä soi jo seuraava Buxtehuden kantaatti jota on harjoiteltava, ei siinä ehdi paljon paneutua työympäristön ikäviin pikkuasioihin.

Jeesus sarjakuva, klikkaa kuvaa!

Pitäisikö ruveta maallikkosaarnaajaksi?

Niiiiiin paljon olen joutunut kuuntelemaan kaikenlaisten julistajien tarinoita, että pohja on luotu. Luulen, että pystyisin heittämään helposti puolen tunnin julistuspuheen yleisölle puhuen koko ajan niinsanotusti asiaa. Tietenkin vain toistaisin oppimiani puheenrakennustekniikoita ja tärppejä joita ihmiset haluavat kuulla.

Jos siitä hyvin maksettaisiin niin voisin kokeilla. Ongelmana voisi olla että kun minua ei ihan varsinaisesti tunneta eikä pidetä kovin hengenmiehenä. Pitäisi luoda illuusio vahvasta uskon löytämisestä, rahastaa mitä on rahastettavissa ja antaa kuplan puhjeta!

Ihan sama mikä kiihotuspuhuja on asialla. Oli kyse politiikasta, kansannoususta tai uskonnosta, niin samalla tavalla etenee puheen rakenne. Ihmisille täytyy luoda käsitys kuinka perseellään asiat ovat ja sitten tarjota niihin korjaus ja pelastus. Vielä kutsutaan kaikki mukaan tähän uuteen maailmaan jossa kaikki on hyvin. Asiat voidaan esittää hienovaraisesti niin että ihmiset alitajuisesti työstävät asian ja päätyvät suunniteltuun tulokseen.

Pitäisiköhän kirjoittaa evankelioimispuhe tänne harjoituksen vuoksi...

Uusi syntinen laskuri

Tänne eksyneiden lampaiden laskuri lakkasi toimimasta. Vissiin siksi että siihen oli tullut mainoslinkin pakko. Hain sitten uuden toisesta paikasta. Tähän sai itse syöttää pohjalukeman eli laitoin sen mitä suunnilleen vanhassa oli.

Nyt onkin synninpunainen malli laskemassa tänne likaisten syntisten joukkoon eksyviä...

Työntekijöiden yhteiset hartaudet ja ehtoolliset

Joskus vietetään uuden työkauden "avajaisia", toisinaan muuten vaan KAIKKIEN TYÖNTEKIJÖIDEN olisi osallistuttava yhteisiin jeesusteluihin. Tulee tiedotteita että tilaisuudet ovat työtehtäviä joista poissaoloista on erikseen sovittava lähiesimiehen kanssa.

Me vastarannankiisket sitten aina syöksymme katsomaan työvuoroja että sattuisiko omalle kohdalle vapaata, jolloin ei sentään tarvitse osallistua moisiin turhiin kokoontumisiin. Voi sitä riemua ja vahingoniloa jos itsellä on vapaa juuri oikeaan aikaan...

Ihan turhia nuo kai jonkinlaisiksi yhteishenkeä kohottaviksi tarkoitetut pippalot. Niissä pääsisi tietenkin nauttimaan ehtoollista kun kerran Herran Jeesuksen nimessä ollaan koolla, yhdessä. Oi autuus! Ja jälleen suntio laittaa ja pesee ehtoollisvälineet.

Melkein luulen että koska noita järjestetään niin määrätään kaikki osallistumaan ihan siksi että sama kurjuus jakautuisi kaikille tasan. Paitsi tietysti onhan joukossa aina niitä keiden mielestä ei parempaa juttua voisi olla. Voi elämän kevät! Pääsee rukoilemaan yhdessä työlle siunausta ja nauttimaan Herran Pyhää Ehtoollista. Taas kerran. Hallelujaa aamen!

Mikä h......i siinä on ettei osallistuminen voi olla vapaaehtoista. Suurin osahan sinne rientäisi kuitenkin. Mutta miksi pitää pakottaa muutkin? Esimerkiksi lähes pakana Syntinen Suntio.

Mitähän pitäisi tehdä?

Kiirettä ja muuta puuhaa on riittänyt. Tämän blogin kirjoittamisessa on myös omat ongelmansa. Täytyy vähän miettiä kannattaako tätä jatkaa jos ei pysty kunnon juttuja kirjoittamaan.