maanantai 26. tammikuuta 2015

Seurakunnan kontrolli työntekijöistään

Normaalissa työssä ihmisillä on työ ja sitten on vapaa-aika. Siihen vapaa-aikaan ei työnantajalla ole mitään puuttumista ja piste.

Mutta eipä seurakunnassa.

On olemassa kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä miten seurakunnan työntekijän tulisi elää ja toimia tai mitä hän saa tehdä omalla vapaa-ajallaan.

Asia on oikeastaan tavattoman laaja. On epäviralliset odotukset oikeanlaisesta käytöksestä ja lisäksi löytyy sopimuksia ja sääntöjä työ- ja virkaehtosopimuksista.

Yleisenä ohjenuorana pidetään kai että seurakuntatyöläisen odotetaan käyttäytyvän seurakunnan opetuksen mukaisesti. Tai näin moni ajattelee. Kirkon työläinen ei siis saisi viettää niinsanotusti paheellista elämää. Ei päihteiden käyttöä, ei aviottomia suhteita jne.

Näissä tavoitteissa sitten onnistutaan joskus paremmin ja joskus huonommin.

Kokonaan oma alueensa on miten kirkko voi halutessaan rajoittaa työläistensä vapaa-aikana tapahtuvia muiden ammattien harjoittamista tai lisätienestien hankkimista.

Tässä on merkitystä silläkin onko työsopimussuhteessa vai virkasuhteessa kirkkoon työnantajana. Myös se kuuluuko yleisen työaikalain piiriin vaikuttaa.

Papit ja kanttorit ainakin ovat niinsanotusti työajattomia. Joten heidän pitää aina saada sivutoimilupa jos mielivät harjoittaa muuta tointa tai pitää liikettä eli harjoittaa yritystoimintaa saadakseen lisäansioita. Näin ollen esimerkiksi kanttoreiden sivutoimiluvat ovat yleisiä johtuen mm. heidän kysynnästään musiikin ammattilaisina. Vaikkapa antamaan laulutunteja tai soitonopetusta. Tai papilla voi olla sivubisneksenä jokin firma johon hän tarvitsee luvan.

Hauska yksityiskohta on että pitää myös selvittää käytetäänkö sivutoimeen työaikaa. Mutta kai joissakin tapauksissa seurakunta sitten hyväksyy mahdolliset bisnekset työaikanakin.

Meillä työaikalain alaisilla työntekijöillä asia on lähtökohtaisesti yksinkertaisempi. Periaatteessa vain ilmoitus sivutoimesta riittää, mutta hallinnossa se voidaan kuitenkin haluttaessa kieltää tai sitä voidaan rajoittaa. Mikäli siis katsotaan siitä olevan mahdollisesti haittaa työn asianmukaiselle hoitamiselle.

Erittäin outoa on että työ- ja virkaehtosopimuksessa on suuri ero sillä onko työntekijä työsopimussuhteinen vai virkasuhteessa seurakuntaan. Työsopimussuhteinen eli toimessa oleva saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Mutta viranhaltija ei ilman lupaa jos katsotaan edellä mainitsemani haitan mahdollisuuden viranhoidolle olevan olemassa.
Työ- ja virkaehtosopimus siis mahdollistaa kieltämisen tai rajoittamisen. Sitä ei ole pakko tehdä. Asia siis riippuu aina hallintovirkamiesten ja viime kädessä luottamushenkilöiden mielipiteistä asiasta.

Jos ajatellaan että seurakunnassa ei olla töissä siksi että vapaa-aikana puuhataan muuta ansionhankkimista, niin sitten asia on niin. Toisaalta jos sattuu sellaiset esimiehet ja luottamushenkilöt että heitä ei kiinnosta työntekijöiden puuhat vapaalla kunhan hommat hoituvat päätoimessa, voi tilanne olla ihan toinen.

Eli ongelma on siinä että ei sitten lopulta ole kuitenkaan sellaisia kattavia sopimuksia miten näihin asioihin suhtaudutaan. Mielipiteille jää liikaa tilaa vaikuttaa lopputuloksiin.

Yleisestä mielipiteestä vielä. Kyllä varmasti herättäisi mielipiteitä jos kirkkoherra olisi vaikkapa lähikuppilansa kanta-asiakkaita. Vaikutusta olisi varmasti sillä olisiko hän siellä selvinpäin ja tekisi käytännön diakonia- tai evankelioimistyötä vai olisiko hän siellä säännöllisesti juopottelemassa.

Niin kirkkoherrat kuin kaikki muutkin seurakunnan työntekijät ovat kuitenkin ihmisiä. Virheineen kaikkineen. Kyllähän poliisinkin edellytyksiä hoitaa tehtäviään on syytä epäillä mikäli hän esim. syyllistyy omaisuusrikoksiin tai pahoinpitelyihin. Mutta mikä on sitten raja puuttua seurakuntatyössä kun kuitenkin puhutaan paljolti hengellisistä asioista ja "hengenmiehiltä" joko yhteiskunnassa tai seurakunnassa odotettavasta käytöksestä.

Aika pitkälle pitäisi asiat hoitaa niin että antaa ihmisten elää omaa elämäänsä ja tehdä mitä haluavat niin kauan kuin sillä ei ole selvää haitallista vaikutusta työn hoitamiseen. Jotkut vaan haluavat mieluummin tuomita etukäteen ja kieltää asioita varmuuden vuoksi. Asiattomuuksien tapahtuessa on kuitenkin mahdollisuus aina antaa huomautuksia ja varoituksia ja vasta sitten asettaa esteitä ihmisten vapaalle elämiselle. Tällä siis tarkoitan tuota perustuslaissakin olevaa vapautta hankkia elantonsa ja toimeentulonsa haluamallaan laillisella tavalla. Ei seurakunnan tehtävä ole mielestäni olla työläistensä tai jäsentensä vahti ja tuomitsija.

Sillä kuten tiedämme, viimeisellä tuomiolla on ihan eri tuomarit odottamassa.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Merkkivuosia

Piiiitkästä aikaa tulin tänne. Ja yritin katsella onko tullut uusia kommentteja. Mutta sitten kyllästyin niitä kaivamaan tai niihin ei ollut tarpeen vastata.

Mutta hei, tämä blogihan täytti jo 5 vuotta. Vaikkakin on ollut jo lomautettuna kai puolet siitä.

Välillä tuntuu että sanottava on sanottu ja srk:ssa kaikki pyörii samaa ympyrää aina vain uudelleen ja siten uutta kirjoitettavaakaan ei ole.

On minulla tuolla yksi luonnos ollut jo kauan. Ehkä se valmistuu joskus ja julkaistaan.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kommentit yms.

Tämä blogi on ollut kovin jäissä. Ei vaan ole viitsinyt.

Kommenttejakin on tullut mutta en ole niitä jaksanut haravoida tuolta tekstien yhteydestä.
Jotain uusia löysin kun kävin katsomassa "kommentit-osiota".

Kiitos että jotenkin ilmaisette lukevanne, te lukumäärältänne arvoitukset! Ehkä olisi jännää että tietäisi kuinka moni ja minkälaisia ihmisiä tätä lukee... mutta toisaalta en tavoittele mitään laajempaa levikkiä tai julkisuutta.

Ehkä saatan joskus vastata niihin vanhoihinkin kysymyksiin, mutta varautukaa että se voi ottaa aikaa paljon.

Eivät ne pure, vaikka voivat olla pelottavia.

Kastejuhla, syntymäpäivät, muistotilaisuus...

Näitä ja muita perhejuhlia vietetään seurakunnan tiloissa. Useinkaan ei käytetä pitopalvelua, vaan tarjoilut hoidetaan itse.

Meillä on seurakunnassa käytössä ammattitason keittiölaitteita, kahvia saa kerralla keitettyä 5 litraa ja tiskikoneet ovat nopeudeltaan murto-osa kotilaitteista.

Mutta mutta...

Niitä laitteita eivät kaikki ihmiset uskalla ja/tai osaa käyttää annettavasta opastuksesta ja seinällä vielä olevista ohjeista huolimatta. Koneet voivat olla teräksisyydessään ja koossaan pelottavan näköisiä kun on tottunut niihin kotikeittiön pieniin, sieviin, valkoisiin.

Jotenkin turhauttaa että ihmiset sitten tiskaavat käsin ja keittävät kahvia monta pannullista pikkukeittimellä (joka meillä tietysti on myös) vaikka helppoja ja nopeita koneita saisi käyttää ilman eri korvausta.

Kysyäkin saa ja aina olemme tavoitettavissa juhlan aikana vähintään puhelimella. Tulemme auttamaan heti kun pääsemme ellei puhelinopastus auta.

Kai se on sitten se arkuus kun ei uskalleta kysyäkään.

Onneksi tämä koko juttu koskee vain osaa ihmisiä, useat kyllä malttavat hetken tutkia ohjeita jos eivät muista mitä neuvottiin ja pääsevät helpolla.

Sitten tietysti on se pieni ryhmä jotka ovat aina että "joo tuttuja koneita kyllä minä osaan" ja kuinka ollakaan, heille niitä ongelmia tulee tai koneita joudutaan jopa huoltamaan jälkikäteen.
Joukossa sentään joskus on heitäkin jotka oikeasti tuntevat ne laitteet, ja sen yleensä huomaa helposti. Suureen ääneen osaavansa kehuvat ne ongelmiin joutuvat...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Joskus pitäisi tajuta jo lopettaa

Vanhoja pappeja, lähetystyöntekijöitä, diakoneja ja muita Sanan julistajia.

Heitä riittää vieraiksi seurakunnan tilaisuuksiin.

Mutta, ihan vakavasti, joskus olisi oikein tajuta että ei enää.

Jos puhuminen on jo vaikeaa tai vieras tarvitsee avustajan lähes kaikkeen, ei enää ole kenellekään hauskaa että aina vaan jatketaan.

On tietysti kunnioitettava pitkän uran tehnyttä julistajaa ja hänen sanomaansa ja osaamistaan.
Mutta silti, rajansa kaikella. Lopun on vaan uskallettava myöntää olevan tässä ja nyt. Jonakin päivänä. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

torstai 18. helmikuuta 2010

Täällä ollaan vieläkin

Seurakunnassa kaikki hyvin, ainakin päällisin puolin.
Ei vaan ole jaksanut kaivaa jutun juurta, mutta palannen asiaan uudella tarmolla vielä jossakin vaiheessa.

Blogia ei siis ole tarkoitus haudata vaan se saa toimia tehtävässään edelleen. Kunhan sitä intoa päivittää vaan taas löytyy.