tiistai 3. helmikuuta 2009

Suuria taiteilijoita, silmät kiinni ympäristöltä

Kanttorit, nuo musiikin taitajat!

Niin kauniisti ja taidolla kuin he meitä soitollaan ilahduttavatkin, niin pientä naristavaa on usein heissäkin.

Toisinaan he ovat kuin suuria rokkistaroja jotka saapuvat valmiiksi laitetulle stagelle, vetävät shownsa ja poistuvat kohti seuraavaa keikkaa...

Jotenkin heidän jäljiltään saa varsin usein käydä fiksaamassa paikat kuntoon. Vaikka he saisivat itse laitettua nuottitelineet, siirrettyä pianon, etsittyä itse hukkaamansa koraalikirjat tms. ennen esitystä niin sen jälkeen ne varsin usein jäävätkin sitten suntion korjattaviksi.

Urkuparven valot ovat myös ilmeisen hankalia. Ne on helppo sytyttää mutta niin kovin vaikeat sammuttaa. Ei se mitään, sitä vartenhan on suntio joka kiertää joka paikan ja varmistaa asiat.

Korostan että minulla on aina ollut oikein hyvät välit meidän kanttoreihimme! Tämä täytynee lukea vain taiteellisuuden vaikutukseen pieniin asioihin. Jos urkuparvelta poistuessa päässä soi jo seuraava Buxtehuden kantaatti jota on harjoiteltava, ei siinä ehdi paljon paneutua työympäristön ikäviin pikkuasioihin.