Kanttori, käsilaukku vai jukeboxi?

Ote Helsingin Sanomista vapun edeltä.

Varmaan perää tutkimuksen tuloksissa. Mutta riippuu seurakunnan perinteestä soittaako kanttori "vain" jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa vai pitääkö palkan eteen tehdä muutakin soittokeikkaa seurakunnan tapahtumissa. Eiköhän se kohtuullisesti odotettuna ole ihan asiallinen vaatimus.

Musiikillinen työnkuva kai myös pitäisi pääosin olla työnantajan määriteltävissä. Eihän kai messuissakaan voi soittaa Nightwishiä vaan on pitäydyttävä totutulla linjalla. Vaikka kuinka tekisi mieli soitella omia suosikkeja vapaammin valiten. Onhan syntisen suntionkin tehtävä just niin kuin viisaat kirkkoisät ovat päättäneet messun ja muiden toimitusten toteutuksesta.

Pitäisikö kanttoreilla olla vapaus määritellä oma roolinsa ettei tunnu käsilaukulta tai pitäisikö olla täysi vapaus omaan musiikilliseen työnkuvaan...?

Tähän sopinee "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Vaikka en itse laula niin suuressa määrin tuon ohjeen mukaan on hommat hoidettava. Jos musiikki-ihmiset haluavat suuren taiteellisen vapauden, on sen sovittava kirkon tapoihin.

Mitä vielä tulee tuohon jukeboxina toimimiseen, niin mitä sitten? Mummopiirit haluavat varmaan veisata aina ne samat virret tms. Se nyt vaan kuuluu työhön. Ihme vikinää.

Lopuksi todettakoon että arvostan kanttoreita ammatillisesta osaamisesta! Mutta heidänkin olisi hyvä muistaa että suntiokaan ei ole automaattinen roudauskone. Se, joka kantaa aina hankaliinkin paikkoihin vaikkapa sen painavan sähköpianon jos vaihtoehto olisi esimerkiksi kevyt kosketinsoitin.