keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Työntekijöiden yhteiset hartaudet ja ehtoolliset

Joskus vietetään uuden työkauden "avajaisia", toisinaan muuten vaan KAIKKIEN TYÖNTEKIJÖIDEN olisi osallistuttava yhteisiin jeesusteluihin. Tulee tiedotteita että tilaisuudet ovat työtehtäviä joista poissaoloista on erikseen sovittava lähiesimiehen kanssa.

Me vastarannankiisket sitten aina syöksymme katsomaan työvuoroja että sattuisiko omalle kohdalle vapaata, jolloin ei sentään tarvitse osallistua moisiin turhiin kokoontumisiin. Voi sitä riemua ja vahingoniloa jos itsellä on vapaa juuri oikeaan aikaan...

Ihan turhia nuo kai jonkinlaisiksi yhteishenkeä kohottaviksi tarkoitetut pippalot. Niissä pääsisi tietenkin nauttimaan ehtoollista kun kerran Herran Jeesuksen nimessä ollaan koolla, yhdessä. Oi autuus! Ja jälleen suntio laittaa ja pesee ehtoollisvälineet.

Melkein luulen että koska noita järjestetään niin määrätään kaikki osallistumaan ihan siksi että sama kurjuus jakautuisi kaikille tasan. Paitsi tietysti onhan joukossa aina niitä keiden mielestä ei parempaa juttua voisi olla. Voi elämän kevät! Pääsee rukoilemaan yhdessä työlle siunausta ja nauttimaan Herran Pyhää Ehtoollista. Taas kerran. Hallelujaa aamen!

Mikä h......i siinä on ettei osallistuminen voi olla vapaaehtoista. Suurin osahan sinne rientäisi kuitenkin. Mutta miksi pitää pakottaa muutkin? Esimerkiksi lähes pakana Syntinen Suntio.

Ei kommentteja: