Kommentit yms.

Tämä blogi on ollut kovin jäissä. Ei vaan ole viitsinyt.

Kommenttejakin on tullut mutta en ole niitä jaksanut haravoida tuolta tekstien yhteydestä.
Jotain uusia löysin kun kävin katsomassa "kommentit-osiota".

Kiitos että jotenkin ilmaisette lukevanne, te lukumäärältänne arvoitukset! Ehkä olisi jännää että tietäisi kuinka moni ja minkälaisia ihmisiä tätä lukee... mutta toisaalta en tavoittele mitään laajempaa levikkiä tai julkisuutta.

Ehkä saatan joskus vastata niihin vanhoihinkin kysymyksiin, mutta varautukaa että se voi ottaa aikaa paljon.

Eivät ne pure, vaikka voivat olla pelottavia.

Kastejuhla, syntymäpäivät, muistotilaisuus...

Näitä ja muita perhejuhlia vietetään seurakunnan tiloissa. Useinkaan ei käytetä pitopalvelua, vaan tarjoilut hoidetaan itse.

Meillä on seurakunnassa käytössä ammattitason keittiölaitteita, kahvia saa kerralla keitettyä 5 litraa ja tiskikoneet ovat nopeudeltaan murto-osa kotilaitteista.

Mutta mutta...

Niitä laitteita eivät kaikki ihmiset uskalla ja/tai osaa käyttää annettavasta opastuksesta ja seinällä vielä olevista ohjeista huolimatta. Koneet voivat olla teräksisyydessään ja koossaan pelottavan näköisiä kun on tottunut niihin kotikeittiön pieniin, sieviin, valkoisiin.

Jotenkin turhauttaa että ihmiset sitten tiskaavat käsin ja keittävät kahvia monta pannullista pikkukeittimellä (joka meillä tietysti on myös) vaikka helppoja ja nopeita koneita saisi käyttää ilman eri korvausta.

Kysyäkin saa ja aina olemme tavoitettavissa juhlan aikana vähintään puhelimella. Tulemme auttamaan heti kun pääsemme ellei puhelinopastus auta.

Kai se on sitten se arkuus kun ei uskalleta kysyäkään.

Onneksi tämä koko juttu koskee vain osaa ihmisiä, useat kyllä malttavat hetken tutkia ohjeita jos eivät muista mitä neuvottiin ja pääsevät helpolla.

Sitten tietysti on se pieni ryhmä jotka ovat aina että "joo tuttuja koneita kyllä minä osaan" ja kuinka ollakaan, heille niitä ongelmia tulee tai koneita joudutaan jopa huoltamaan jälkikäteen.
Joukossa sentään joskus on heitäkin jotka oikeasti tuntevat ne laitteet, ja sen yleensä huomaa helposti. Suureen ääneen osaavansa kehuvat ne ongelmiin joutuvat...

Joskus pitäisi tajuta jo lopettaa

Vanhoja pappeja, lähetystyöntekijöitä, diakoneja ja muita Sanan julistajia.

Heitä riittää vieraiksi seurakunnan tilaisuuksiin.

Mutta, ihan vakavasti, joskus olisi oikein tajuta että ei enää.

Jos puhuminen on jo vaikeaa tai vieras tarvitsee avustajan lähes kaikkeen, ei enää ole kenellekään hauskaa että aina vaan jatketaan.

On tietysti kunnioitettava pitkän uran tehnyttä julistajaa ja hänen sanomaansa ja osaamistaan.
Mutta silti, rajansa kaikella. Lopun on vaan uskallettava myöntää olevan tässä ja nyt. Jonakin päivänä. Mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Fingerporia

Muutama edes etäisesti kirkon elämään liittyvä sarjakuva:

http://www.hs.fi/fingerpori/1135252627464
http://www.hs.fi/fingerpori/1135252655674
http://www.hs.fi/fingerpori/1135252691476
http://www.hs.fi/fingerpori/1135256015864
http://www.hs.fi/fingerpori/1135257043007
http://www.hs.fi/fingerpori/1135257684604
http://www.hs.fi/fingerpori/1135258302998
http://www.hs.fi/fingerpori/1135259259260
http://www.hs.fi/fingerpori/1135259465348
http://www.hs.fi/fingerpori/1135260136852
http://www.hs.fi/fingerpori/1135260536822
http://www.hs.fi/fingerpori/1135260592131
http://www.hs.fi/fingerpori/1135260800619

Katolisille

http://www.hs.fi/fingerpori/1135258624145
http://www.hs.fi/fingerpori/1135259076614

Ortodokseille

http//www.hs.fi/fingerpori/1135253060803

Jehoville

http//www.hs.fi/fingerpori/1135253112035

Nämä vain tältä vuodelta. Olihan noita ja varmaan vanhempiakin löytyisi. Niihin ehkä palataan myöhemmin.

Täällä ollaan vieläkin

Seurakunnassa kaikki hyvin, ainakin päällisin puolin.
Ei vaan ole jaksanut kaivaa jutun juurta, mutta palannen asiaan uudella tarmolla vielä jossakin vaiheessa.

Blogia ei siis ole tarkoitus haudata vaan se saa toimia tehtävässään edelleen. Kunhan sitä intoa päivittää vaan taas löytyy.

Jumalan Rauhaa -tms. toivotukset ja kättelyt

Kirkollisten marginaaliryhmien porukoissa on tapana tervehtiä samanhenkisiä kaikenlaisilla omilla, sisäisillä tavoilla.

On otsikon tapa, tai kysellään "mitä Sinun Rauhaasi kuuluu", yms. vastaavia.

Ihan vapaasti vaan omissa porukoissa, mutta niillä saa syntisen suntion kiusaantuneeksi. Siksi kun ei ole oma juttu ja toinen niin vahvasti viestittää jotakin itselleen tärkeää.

Minä lähden asiallisen peruskäytöksen ja -tervehdyksien pohjalta, oli ryhmä mikä tahansa. Siksi että en mitenkään osoita kuuluvani kulloisenkin ryhmän porukoihin, tulisi minulle myös taata perus-asiallisuuden kuori.

Ei voitane ajatella että seurakunta hoitaisi tilaisuuteen vahtimestariksi aina sen sopivimmin suuntautuneen henkilön. Jos sellaista nyt edes olisi työporukassa.

E V V K

Kai vanhasta perinteestä monet seurakunnan muut työntekijät olettavat että suntiot ja vahtimestarit ovat aina tavoitettavissa. Oli sitten enemmän tai vähemmän tärkeää asiaa. Yleensä jotakin sellaista minkä ehtisi hyvin seuraavana päivänä.

Mutta meillä on määritellyt työajat ja vapaapäivät. Meitä ei useimmiten voisi vähempää kiinnostaa heidän huolensa jos meille soitetaan vapaa-aikana työnumeroihin ja jätetään vastaajaan viestejä. Eihän niitä edes kuunnella kuin vasta työpäivänä työaikana.

Ovelimmat sitten soittavat oudosta numerosta siviilinumeroihimme. Aina ei tajua olla vastaamatta. Pitää sitten yrittää kohteliaasti kertoa mikä on pelin henki.

Virka-asiat virka-aikana. Kiitos.