maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kanttori, käsilaukku vai jukeboxi?



Ote Helsingin Sanomista vapun edeltä.

Varmaan perää tutkimuksen tuloksissa. Mutta riippuu seurakunnan perinteestä soittaako kanttori "vain" jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa vai pitääkö palkan eteen tehdä muutakin soittokeikkaa seurakunnan tapahtumissa. Eiköhän se kohtuullisesti odotettuna ole ihan asiallinen vaatimus.

Musiikillinen työnkuva kai myös pitäisi pääosin olla työnantajan määriteltävissä. Eihän kai messuissakaan voi soittaa Nightwishiä vaan on pitäydyttävä totutulla linjalla. Vaikka kuinka tekisi mieli soitella omia suosikkeja vapaammin valiten. Onhan syntisen suntionkin tehtävä just niin kuin viisaat kirkkoisät ovat päättäneet messun ja muiden toimitusten toteutuksesta.

Pitäisikö kanttoreilla olla vapaus määritellä oma roolinsa ettei tunnu käsilaukulta tai pitäisikö olla täysi vapaus omaan musiikilliseen työnkuvaan...?

Tähän sopinee "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Vaikka en itse laula niin suuressa määrin tuon ohjeen mukaan on hommat hoidettava. Jos musiikki-ihmiset haluavat suuren taiteellisen vapauden, on sen sovittava kirkon tapoihin.

Mitä vielä tulee tuohon jukeboxina toimimiseen, niin mitä sitten? Mummopiirit haluavat varmaan veisata aina ne samat virret tms. Se nyt vaan kuuluu työhön. Ihme vikinää.

Lopuksi todettakoon että arvostan kanttoreita ammatillisesta osaamisesta! Mutta heidänkin olisi hyvä muistaa että suntiokaan ei ole automaattinen roudauskone. Se, joka kantaa aina hankaliinkin paikkoihin vaikkapa sen painavan sähköpianon jos vaihtoehto olisi esimerkiksi kevyt kosketinsoitin.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Lisää musiikkia kirkollisesta elämästä...

Juice Leskinen: Ekumeeninen Jenkka

http://www.youtube.com/watch?v=Aw3NS2LzcNA

Vanha muisto ajoilta jolloin Juicea tuli kuunneltua enemmänkin. Ajalta jolloin urasta kirkon palveluksessa ei ollut edes hämärää aavistusta.

Lopussa Pauli Juhani Leskisen mietiskelyä aiheista usko, uskonto ja uskovaisuus. Tai jotain sinne päin.

torstai 30. huhtikuuta 2009

Esirukous on ratkaisu kaikkeen

Jos naapuri möykkää ja tekee kaikenlaista kiusaa niin esirukousta vaan vetämään hurskaitten kokoontumisessa! Sillä se riivaaja saadaan poistettua ja elo maan päällä mukavammaksi. Omatkin synnit voi sopivin väliajoin rukoilla anteeksi. Ehkä myös tulee taivastie taas silotettua. Mutta missä on sen häirikkönaapurin oikeudet? Jospa hän rukoilee että naapurin tiukkapipo uskovainen vihdoin hellittäisi ja antaisi hänen elää kuten tahtoo...

Myös sairaudet paranevat kun sitä joukolla rukoillaan. Onhan Jeesus tunnettu ihmeparantaja. Alkoholismi ja väkivaltaisuus hoituvat myös. Oikeastaan kaikki mitä maa päällään kantaa on fixattavissa.

Tuloksia vaan on harvemmin todistettavasti näkyvissä. Mutta jospa rukoiltaisiin taas samaa asiaa porukalla, ja vähän enemmän paatoksella. Kyllä se siitä.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Herran lahjoja ilman tapoja

Ok, uskovainen vanhempi haluaa opettaa myös lapsensa kirkossa käyntiin ja seurakunnan toimintaan mukaan...

Silti niillä riiviöillä voisi olla edes vähän kuria ettei riekuttaisi ihan miten sattuu kirkonmenojen aikana. Juostaan pitkin kirkon käytäviä, kiljutaan ja itketään. Tai siirrytään eteiseen jossa kuitenkin taas alkaa juokseminen, ovien paukuttelu, kiljuminen ja itkeminen. Ja kaikki kuuluu edelleen kirkkosaliin ihan samalla tavalla.

Jos lapsi on niin pieni että ei mistään mitä kirkossa tapahtuu, mitään tajua, onko häntä pakko ottaa mukaan? Tai jos tiedetään että häiriötä on luvassa. Jospa kuitenkin ne jopa sadat muut ihmiset haluaisivat osallistua messuun ilman jatkuvaa hälyä jonka Irmapetterit ja Taavi-Annikit aiheuttavat. Usein nämä kiusankappaleet ovat oikein hurskaista perheistä. Kasvatus taitaa noudattaa ohjetta että kyllä Jumala opastaa pientä kulkijaa. Vanhemmat vain katsovat ylpeinä vierestä kun ipanat viilettävät ympäri kirkkoa ja vetävät omaa showtansa. Ilmeet heillä ovat suunnilleen sarjaa "katsokaa kuinka meidän lapset osaavat toteuttaa itseään"! Kieltoja ei juuri näytetä käytettävän. Hui kauheata, lapsihan voisi saada traumoja!

Nyt kuria niille penskoille, hemmetti! Lapset ovat lapsia mutta rajansa kaikella.
Mielestäni tilaisuutta häiritsevät lapset pitäisi viedä pois tilasta, ulos tai riittävän kauas jos sisätiloja on. Jos siinä jää sitten näkemättä vaikka oman serkun vihkiminen niin ei voi mitään. On kunnioitettava tilaisuutta ja sen muita osallistujia.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Voi Herra Isä sentään!

Nyt on kaikki mennyt. Peruskalliomainen kristillinen äänenkannattaja Kotimaa-lehti on myynyt välistään tilan maallisesti kaupallisille tiedotteille...

Eikä mille tahansa mainoksille. Sieltähän löytyy nuoria naisia alusvaatteissa tai uikkareissa. "Pahin" on vaalea kaunotar syntisen vaaleanpunaisissa, osin jopa läpinäkyvissä pitsihepenissä !!!

Poliisi! Palokunta! Arkkipiispa! Paavi! Mr. Obama! Joku!

Auttakaa!

Kyllä tästä saavat vanhoilliset piirit varmasti palkokasvin pyöreitä osia nenään ennennäkemättömällä voimalla.

Mutta Kotimaa-yhtiökin on pärjäämään pyrkivä yritys joka haluaa saada kulunsa maksetuksi. Minä nyt olen tunnetusti syntinen ja minun silmäni vain lepäsivät kummuilla ja kukkuloilla. Luulen sitäpaitsi että useimmat kristityt ja uskovat naiset käyttävät alusvaatteita. Eivätkä ne aina ole mummomallia tai -väriä.

Lisää tällaista!

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Isot valmistelut, osallistujia 2 tai 4

Joskus jopa käy sääliksi tilaisuuden järjestäjiä kun nähdään paljon vaivaa ja tehdään valmisteluja isomman porukan mukaan. Ja jurppii kun on pitänyt esimerkiksi roudata älyttömästi tuoleja tilaisuutta varten.

Toisinaan kun käy niin että paikalle saapuu kuulijoita tai osallistujia vierailevan tähden ja seurakunnan oman edustajan lisäksi ehkä vain 2 tai 4. Tai jos esiintymässä on vaikka yksikin kuoro niin voi olla että esiintyjiä on enemmän kuin yleisöä.

Siinä sitten vetäjät urhoollisesti käyvät ohjelman kimppuun. Ei vain taida kummoisia keskusteluja syntyä kuten on mahdollisesti ollut ajatus alustuksen jälkeen...

Seurakunnallista elämää tämäkin. Koskaan ei voi olla varma miten tilaisuus vetää väkeä. Arviot voivat heittää pahasti, myös toisin päin. Aina eivät ole kaikki edes mahtuneet.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Kristillistä lyriikkaa...?

Tai ainakin eräänlainen "todistuspuheenvuoro".
Olen aina pitänyt tästä kappaleesta. Jo ennen seurakunnallista uraani.

http://www.youtube.com/watch?v=hX2MC1ff3mY

Eppu Normaali: Jumalan Poika.

Mielestäni sanoissa on kiteytetty paljon pieneen tilaan.