Hurmoksellista lässytystä

"Pyhistä pyhimpien illassa" laulettiin tietysti ylistyslauluja. Niihin on jo korva turtunut mutta tämä kerta meni jo yli sietokyvyn.

Laulettiin sellaisella lapselle lässyttävällä äänellä säkeitä vuorotellen...

"Jeeesuus oolet iihaniiin - Jeeesuus oolet suloisiiin...".

Tuo on mitä tästä tähtihetkestä muistan. Onneksi en enempää. Tai, no sen että ilta ei meinannut loppua millään. Yhteisöhurmos oli kai niin vahva. Lopulta sain jengin pihalle ja huokaisin syvään.

Palveluksessanne, arvoisa rouva!

Olipa taas kirkkovaltuuston kokous. Siellä piti sitten syntisen suntion olla hoitamassa kahvitarjoiluja.

Muuten hyvin mutta joukkoon mahtuu aina joitakin mielestään korkeampiarvoisia osallistujia. Heidän ei tarvitse tuoda käyttämiään astioita pois pöydästä vaikka 98 % muista niin tekee. Sitten kun haen heidän kuppinsa, pitää mulkoilla vihaisesti kun häiriintyvät.

Tekisi mieli vähän ojentaa ja laukoa parit "totuudet". Jos vaikka heittäisi että: "On se nyt kumma ettei sitä losopersettä saada sen vertaa liikkeelle että edes astiat saisi tuotua pois! Luuletko olevasi joku isokin johtaja kun olet päässyt oikein kirkkovaltuustoon?" Ei kyllä taida kannattaa kun paikalla on poikkeuksetta omia esimiehiä.

Sen verran pitää asiaa viivyttää että kokous on jo menoillaan. Näin kaikki näkevät keneltä ne astiat on erikseen haettava. Eli kenen takia kokousta häiritään. Vain vähän mutta kuitenkin. Koskaan ei ole sanottu ettei saisi hakea astioita, sillä tiskit on saatava hoidettua heti eikä vasta pahimmillaan parin tunnin päästä.

Joko se tuli?

Hain postin laatikosta. Tulin takaisin sisään ja vein tulleet postit oikeisiin paikkoihin. Jo riensi pahin kaikista hallelujaa-aamen työntekijöistä kysymään tuliko jo uusi Kotimaa-lehti?

En edes muista tuliko vai ei. Mutta hänelle tulee se auringonvarmasti myös kotiin. Kiire olisi ollut kuitenkin päästä lukemaan tuota julkaisua jo töissä.

Ärsyttää juuri se ylisuperhimo-uskovaisuus mitä joillakin työntekijöillä on. Niin vahvana että vieraantuvat jo normaalista elämästä. Kaikki pyörii vain Herramme Jeesuksen Kristuksen ympärillä. Miten voisi edistää evankeliumin viestiä ja toteuttaa omalta osaltaan Jeesuksen lähetyskäskyä.

*Hmm... Lähtisikin toteuttamaan sitä vaikka Itä-Udmurtiaan ja pysyisi siellä Taivaan valtakunnan maanpinnalle laskeutumiseen saakka. Lähetystyö kun tuntuu olevan universumin tärkein asia hänelle.

Älkää tulko lähelle, en pidä teistä!

En voi mitään että tilanne on tämä. Meillä on seurakunnassa ruokailuja ja diakoniavastaanottoja työttömille. Tai vähävaraisille tai vähempiosaisille. Kuka mitenkin haluaa asian ilmaista.

Näissä tilaisuuksissa on aina vahtimestari paikalla varmistamassa ettei häiriökäyttäytymistä esiinny. Osallistujina on juoppoja, huumehörhöjä ja muuten sekaisin olevia. Yhteistä useimmille on että he haisevat. Piste. Niin vaan on. Tai sitten heillä on olevinaan asiaa heidän toiseksi parhaalle kaverilleen, srk:n vahtimestarille. Tullaan sönköttämään jotain aivan abstraktia bullshittiä. Ärsyttävää. Mustalaiset ovat oma lukunsa. Kauhea älämölö että kenellekään ei jää epäselväksi ketkä saapuivat. Lapset riehuvat ympäri taloa ilman kurin häivää. Ovat kai vähän parempia kuin muut osallistujat. Jos lasten tekemisistä huomauttaa, on heti rasisti.

Koko roskasakki saisi pitää sopivan etäisyyden. En halua olla liikaa heidän kanssaan tekemisissä. Enkä etenkään ole heidän kaverinsa. Työni hoidan ja se saa riittää. Minua ei kiinnosta tippaakaan heidän säälittävät elämänsä. Olen paha, tiedän.

Farkuissa ja tennareissa häät ja ristiäiset.

Näkee kyllä mikä on kulloisenkin perhejuhlaa viettävän ryhmän sosiaalinen ja tapakulttuurinen viitekehys.
Useimmat ovat häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa pukeutuneet yleisesti tilaisuuksiin sopivan pukeutumiskoodin mukaisesti.

Mutta sitten on tämä t-paita - lenkkitossukansa. Mikäs siinä jos perheen ja suvun arvot ovat sellaiset että tilaisuutta eivät halvenna kuluneet collegepaidat tai risat farkut yhdistettynä hevibändipaitoihin. Tietysti heidän oma asiansa. Mutta kuitenkin, syntisyydestään huolimatta, syntinen suntio kaipaisi asiallista pukeutumista. Jos ei tiedä miten pukeudutaan noihin tilanteisiin niin tietoa varmaan löytyy. Mikäli vaatekaapissa ei ole kuin arkivaatteita niin ei kai voi mitään. Luulen kuitenkin että useimmiten kyse on viitsimisestä. Etenkin kun samassa porukassa osa on siisteissä puvuissa ja joillakin sitten tätä vapaata tyyliä.

Mitähän nämä asiakkaat tuumaisivat jos suntio olisi vastaavissa tamineissa hoitamassa heidän perheensä tärkeää juhlaa?

Sama jengi on juuri heitä jotka ravaavat konfirmaatiomessusta tupakalla ja tulevat paikalle jopa krapulassa. Tähän porukkaan tosin mahtuu ns. "parempiakin" ihmisiä.

Ei kestä olla kirkossa, tupakkia on saatava!

Huomattava osa kansasta osallistuu kirkon toimintaan suunnilleen seuraavasti: omissa ja lähisukulaisten ristiäisissä, rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa.

Niinpä kun taas on koittanut hetki jolloin on pakko vääntäytyä sunnuntaiaamuna kirkonmäelle, ei sitä tuskaa voita lähes mikään. Sukulaisuus kuitenkin velvoittaa.

Konfirmaatiomessu kestää kauan, papit löpisevät pitkät tarinat, on saarnaa, konfirmointia ja ehtoollista. Välillä veisataan virttä toisen perään, on noustava ylös tai esitettävä rukoilevaa. Eihän sitä voi kestää ilman että välillä pääsee ulos tupakalle...

Jonakin päivänä syntinen suntio vielä sulkee jokaisen heistä sinne ulos, koko messun loppuajaksi. Häiriö on melkoinen kun ovet käyvät ja pulistakin tietysti pitää.

Jo nyt on perkele ettei siellä jakseta istua sitä puoltatoista tuntia paikoillaan! Ei pitäisi edes tulla jos ei pysty. Samaan kategoriaan kuuluvat krapulaiset joita myös konfirmaatioissa näkee. Pysyisivät kotona, eivätkä menisi edes sinne juhliin häpäisemään itseään!