maanantai 3. marraskuuta 2008

Ei kestä olla kirkossa, tupakkia on saatava!

Huomattava osa kansasta osallistuu kirkon toimintaan suunnilleen seuraavasti: omissa ja lähisukulaisten ristiäisissä, rippijuhlissa, häissä ja hautajaisissa.

Niinpä kun taas on koittanut hetki jolloin on pakko vääntäytyä sunnuntaiaamuna kirkonmäelle, ei sitä tuskaa voita lähes mikään. Sukulaisuus kuitenkin velvoittaa.

Konfirmaatiomessu kestää kauan, papit löpisevät pitkät tarinat, on saarnaa, konfirmointia ja ehtoollista. Välillä veisataan virttä toisen perään, on noustava ylös tai esitettävä rukoilevaa. Eihän sitä voi kestää ilman että välillä pääsee ulos tupakalle...

Jonakin päivänä syntinen suntio vielä sulkee jokaisen heistä sinne ulos, koko messun loppuajaksi. Häiriö on melkoinen kun ovet käyvät ja pulistakin tietysti pitää.

Jo nyt on perkele ettei siellä jakseta istua sitä puoltatoista tuntia paikoillaan! Ei pitäisi edes tulla jos ei pysty. Samaan kategoriaan kuuluvat krapulaiset joita myös konfirmaatioissa näkee. Pysyisivät kotona, eivätkä menisi edes sinne juhliin häpäisemään itseään!

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Kyllä tää sun blogi on niin kulttuuriteko että pitää ihan palkinto pistää eteenpäin :D

Kiertopalkinnon tunnustusteksti kuuluu näin: "The award is given for recognition of cultural, ethical, literary, and personal values transmitted in the form of creative and original writing..."

Jos haluat, siihen löytyy myös plakaatikuvake, jonka voit napata itsellesi blogistani. ;>

syntinen suntio kirjoitti...

Vai oikein kulttuuriteko...
Tiedä nyt sitten. Kirjoittajan mielen keventämistä ainakin. Kaunistelematta.
Ihan parhaat ovat vielä harkinnassa ettei tulisi tunnistamisen vaaraa henkilöistä.

syntinen suntio kirjoitti...

Niin siis kiitos unohtui! Eli kiitos tunnustuksesta.