tiistai 2. joulukuuta 2008

Ruokarukous, tietysti!

Olin erään papin kanssa samassa kahvipöydässä. Ihan ulkopuolella työn. Hän kuitenkin oli tilanteessa se joka kahvit tarjosi kiitoksena pikku avusta.

Kun tarjoilut oli saatu pöytään, kävin tietysti heti niihin käsiksi... ...paha virhe!

Täysin luonnollisesti (hänelle) "ateria" oli ensin siunattava rukouksin. Ja minä se vaan mätin jo herkkuja suuhuni. Kunnes huomasin tilanteen ja lopetin. Sitten oli vaan odotettava että harras hetki oli ohi ja sai oikeasti ottaa pöydän antimia.

Ei asiasta mitenkään jälkikäteen puhuttu. Tulipahan vaan taas varsin tollo olo silloin tilanteessa.
En kyllä osannut odottaa mitään joten minut yllätettiin täysin ns. puskista.

Ei kommentteja: